Koronan aiheuttama elämäntapamuutos saanee yhden vaikeimmista haasteistaan, kun yritetään saada miehiä ryhmäliikuntaan. Tässä blogissani yritän vastata kysymykseen ”Miksi mies käy ryhmäliikunnassa?” takaperoisesti eli mietin, miksi mies EI siellä käy. Samalla koetan osoittaa, etteivät ne meidän syymme kovin hyviä ole.
Arto Tiihonen
Vantaa on suurkaupunki, joka kasvaa kovaa vauhtia. Silti Vantaalta löytyy luontoa eli puistoja/puistikkoja, metsiä, soita, niittyjä, puroja, jokia, lampia ja järviä sekä peltoaukeita ja kallioisia harjuja hyvin lähellä asutustakin. Vantaalta löytyy myös Sipoonkorven kansallispuisto ja mainio Kuusijärven ulkoilualue vain muutamia mainitakseni.
Kun koronakaranteeni jatkuu, niin monet saattavat nähdä asiassa vain negatiivisia piirteitä. Meillä ei kuitenkaan ole sen enempää tutkittua kuin kokemustietoakaan siitä, miten tällainen ainutlaatuinen kriisi oikeasti vaikuttaa elämäämme. Sen voi sanoa, että lopulta jokainen ihminen itse päättää sen, miten asiat kokee ja miten niihin suhtautuu.
Hei oletko pohtinut mitä liikkuminen sinulle merkitsee? Miksi liikut tai miksi et liiku? Onko tämä aika sinulle hyvä aika liikuttaa omaa kehoasi?
Nyt meillä onkin oiva kasvun- ja näytönpaikka, kun liikunta- ja urheilumahdollisuudet ovat kaventuneet dramaattisesti. Meidän tulee kysyä, miksi liikumme ja meidän tulee oppia löytämään kysymykseen itsellemme, perheellemme ja tähän tilanteeseen sopivia vastauksia.” Näin kirjoittaa Vantaan liikuntapalveluiden asiantuntija, liikuntasosiologi Arto Tiihonen blogissaan Kokemusliikunnalla selviämme koronankin kanssa.
Koronan aiheuttama elämäntapamuutos – jatkossa KAEM – on toisille isompi, toisille pienempi. Joku sopeutuu kotikaranteeniin kevyesti, jollekulle toiselle se on hirvittävän tuskan takana. Yksi keskeisimmistä asioista on yksinkertaisesti tämä: uudet kokemukset on osattava tehdä merkityksellisiksi, jotta kotikaranteenin tai liikkumisrajoitukset kestää.